Miten osaaminen ja oppiminen nivoutuvat Sitran heikkoihin signaaleihin 2022

Tartuin Sitran Heikot signaalit 2022 julkaisun innoittamana pohtimaan miten oppiminen nivoutuu tulevaisuudessa julkaisun keskiössä oleviin teemoihin, joita ovat koti, työ, luonto, kaupunki, päätöksenteko ja metaversumi. Otin julkaisusta oppia, käytin mielikuvitustani ja aloin pohtia Mitä jos... -ajatuksella minkälaista ja mitä oppiminen voisi olla tulevaisuudessa yllä mainittujen teemojen kontekstissa.

Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Futuuri 3/2021 julkaisussa todetaan, että tulevaisuuden oppiminen tulee olemaan jatkuvaa ja elinikäistä. Lisäksi oppiminen tulee olemaan on yhä enemmän ubiikkia – kaikkialla tapahtuvaa. Hierarkiat ovat murenemassa ja ylhäältä-alas -malli kallistumassa horisontaaliseksi. Myös kehollisuus, taide, empatiaosaaminen ja tulevaisuuden lukutaito itsessään nousevat keskiöön.

Koti oppimisen ympäristönä

Sitran raportissa on nostettu vahvasti esille älykoti, joka kytkeytyy tietoverkkoon.   
Uskon, että tulevaisuuden koti tulee olemaan enenevissä määrin oppimisen paikka. Jo tällä hetkellä voimme maksullisten tai avoimien opetusvideoiden avulla ottaa haltuun taitoja kitaransoitosta graafiseen suunnitteluun kotisohvalta. Koronan tuomat etätoiminnan muodot ovat tulleet jäädäkseen ja nopeasti kehittyvät digitaalisten oppimisympäristöt mahdollistavat yhä paremman etäopiskelun jo lähitulevaisuudessa.

Mitäpä jos tulevaisuudessa asuntoihin suunniteltaisiin vakiona oppimishuoneita, jonne jokainen perheenjäsen voi tuoda on omat oppimisprosessiin tarvittavat välineet tai johon 3D virtuaaliopettaja voi tulla pitämään oppituntia.Älykoti mittaisi myös sitä, miten osaamme käyttää oppimaamme käytännössä ja antaisi palautetta. 

Älykodin jääkappi voisi suoraan opettaa meille ruokahävikin vähentämistä ja ruuanlaitoin saloja. Älypönttö kertoisi kehon mikrobien tilasta ja sopivasta ruuasta seuraavalle päivälle.

Työ ja oppiminen

Työssä oppimista ja elinikäistä oppimista kehitetään eteenpäin kovaa vauhtia jo virallisellakin tasolla mm. Opetus- ja kulttuuriministeriön uuden Jatkuvan oppimisen palvelukeskuksen kautta.   

Useiden innovaatioteorioiden mukaan yllättävien osaamisalueiden yhdistämisestä voi syntyä osaamista ja keksintöjä, joita emme pysty vielä edes kuvitella.  Ihmisillä on intressejä oppia hyvinkin erilaisia asioita oman työn sisältöosaamisen lisäksi. Oman alan syvällinen osaamisen yhdistäminen johonkin yllättävään osaamisen elementtiin voi avata ulottuvuuksia, joilla ratkaistaan tulevaisuuden isoja ja pieniä asioita.

Jo nyt moni työnantaja mahdollistaa tunnin viikossa liikunnalle työajalla. Mitäpä jos tulevaisuudessa myös opiskelu mahdollistettaisiin osana työtä.  Mitä jos kaikki saisivat opiskella ja oppia sitä mitä haluavat ja milloin vaan? Olisiko se pois vai lisää osaamispääomallemme ja työn tuottavuudelle?  

Luonto opettaa

Planetaarisia taitoja pidetään jo tulevaisuuden välttämättöminä taitoina, mikäli maapallo halutaan säilyttää elinkelpoisena.  Pelkkä rationaalinen tieto luonnon ekosysteemistä ei riitä vaan meidän on opittava kokonaisvaltaisesti tuntemaan, aistimaan ja olemaan osa luontoa, myös omaa ihmisluontoamme. Luonnosta voi oppia vain menemällä luontoon, hiljentymällä sen äärellä ja elämällä oman luonnon rytmin mukaan. Uskon, että hiljalleen ihminen oppii (uudestaan) ymmärtämään miten asiat ja materiaalit kiertävät kestävästi. Toivottavasti silloin ei ole liian myöhäistä.  

Mitä jos meidän ihmisten pitäisi mennä kerran vuodessa retriitin tai initiaation kaltaisesti kuukaudeksi metsään asumaan ja oppimaan luonnosta ja itsestä. Mitä jos ihmiset eläisivät oman kronotyypin mukaan. Mitä jos jokaisen tuotettavan tavara pitäisi pystyä sata prosenttisesti kiertämään kestävästi takaisin luontoon ja materiaalien kierto-oppi kuuluisi perussivistykseen.

Kaupunki tarjoaa yhteisöllisiä oppimisen tiloja

Kaupungit ovat ihmisiä yhteentuovia taiteiden, tieteiden, huvitusten, työpaikkojen, osaamisen ja ostoskatujen tyyssijoja. Sitran raportissa nostetaan esille itsenäiset kaupunkivaltiot.  Kaupunkiaktivistinen kansalaistoiminta kukoistaakin jo nyt kaupungeissa, joissa ihmiset luovat ja määrittelevät oman kaupungin olosuhteet yhteisöllisen toiminnan kautta.

Siellä missä on ihmisiä, on myös osaamista. Mitäpä jos kaupungeissa olisi erialisia oppimispisteitä, joihin voisit shoppailun lailla mennä spontaanisti oppimaan uusia taitoja tai keskustelupiireihin pohtimaan ajankohtaisia aiheita tai filosofiaa. Mitä jos älykaupunki kertoisi meille lisätyn todellisuuden avulla kaupungin historiaa, tietoa arkkitehtuurista tai vaikka liikkumisen hiilijalanjälkeämme. 

Päätöksentekoon tarvitaan muutakin kuin algoritmia

Sitran julkaisussa algoritmi on nostettu tulevaisuuden päätöksenteon ytimeen. Jo nyt algoritmi ohjaa toimintaamme yksilöidyn ja valikoivan tiedonjaon kautta.  Yhteiskunnallinen ja yhteisöllinen päätöksenteko on kansalaisyhteiskuntatoiminnan keskiössä. Myös yksilöllisillä päätöksillä on vaikutus kokonaisuuteen.

Olemme opettaneet koneen päättämään puolestamme ja tekemään ihmisälyn ulottumattomissa olevia laskelmointeja.  Laskelmoinnin lisäksi päätöksien tueksi tarvitaan pohdintaa, dialogia, historiallista perspektiiviä, mielikuvitusta ja luovuutta.  Syys-seuraussuhteet eivät aina ole suoralinjaisia vaan asiat nivoutuvat moniulotteiseen systeemiseen kokonaisuuteen. Voisiko päätöksentekoa opettaa myös ihmisille, ei vain algoritmille?

Mitä jos kävisimme aina yhteisöllisen päätöksenteon yhteydessä pohdintaa siitä, miten päätös tukee ihmisen oppimista ja kehittymistä eikä tehokkuus olisi aina päätöksenteon motiivi. 

Mitä jos osaisimimme yhdistää sekä järjen että intuitiivisen tunteen päätöksenteon prosessiin.   

Metaversumi yhdistyy kaikkeen

Metaversumi tarjoaa tulevaisuudessa elämyksellisiä oppimisympäristöjä ja alustoja, kun voimme virtuaalimaailman avulla siirtyä avatareina yhteisiin tiloihin oppimaan ja tekemään. 

Sähköimpulseja voidaan jo antaa aivoihin parantamaan ihmistä. Pian varmasti myös uusia oppeja kuten kielitaito voidaan asentaa meihin sähköimpulsin avulla. Olisihan se mukava saada uusi kieli haltuun pelkän aivolatauksen kautta, mutta samalla sinne voidaan asentaa myös muuta tahtomattamme.

Onko osaaminen tärkeämpää, kun oppimisprosessi?  Mitä jos juuri oppimisprosessissa piileekin ihmisyyden ja maailman ymmärtämisen ydin.  Mitä jos metaversumissa voisikin aivoskannauksen avulla seurata omaa aivotoimintaa ja katsella miten uusia neuroverkkoja syntyy ja miten keho toimii, kun opit uutta. Ehkäpä se nopeasti kehottaisi meitä myös siirtymään pois ruutujen äärestä ja siirtymään luonnon oman tietoverkon äärelle oppimaan ja ihmettelemään maailmaa.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Teksti avaa Opintokeskukset ry:n blogin, joka käsittelee mm. sivistystyön, oppimisen, aikuiskoulutuksen, kansalaisyhteiskunnan ja järjestötoiminnan teemoja. 

Kirjoittaja Kukka-Maaria Vuorikoski toimii Opintokeskukset ry:n asiantuntijana ja on kiinnostunut mm. tulevaisuusajattelusta, oppimisesta, aivoista, ihmisistä ja yhteiskunnasta. 

Hyvää alkavaa vuotta 2022